Muutama päivä vierähti Lapissa nopeaan. Olimme mieheni siskon tykönä punkkaamassa pari yötä Posiolla ja nauttimassa maisemista ja hyvästä seurasta. Odotin kovasti matkalta, että näkisin ainakin poroja! Perjantaina menomatkan aikana piti ajaa Posion keskustaan saakka ennen kuin nähtiin ensimmäinen poro kirmaamassa yleisurheiluradan laitaa.
Hyvien yöunien jälkeen houkuteltiin Puupään siskon tyttö 11v. mukaan pienelle karhunkierrokselle ja jätettiin nelijalkainen karvakamu hoitoon siksi aikaa. 50km automatkan jälkeen Posiolta Juumalle huomattiin auringon menneen pilveen ja taivaalta alkavan ripotella vesipisaroita. Pohdittiin hetken aikaa, että lähdemmekö ollenkaan vielä sinä päivänä lenkille ja käytiin starttipisteen luona olevasta kahviostakin kyselemässä jotain sadeviittaa pikkunaiselle tuloksetta. Olin lähtiessäni pakannut Puupäälle ja itselleni sadetakit mukaan, mutta nämä jätettiin Posiolle siinä luulossa, ettei tulla sadetta näkemään. Posiolle jäi myös kotona tulostamani pienen karhunkierroksen reittikartta... Onneksi sade lakkasi yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin ja pääsimme matkaan happirikkaaseen metsään. Ja reittikarttaahan ei tuolla tarvittukkaan opastuksien ja hyvin tamppautuneen polun vuoksi.
Maasto oli hyvin vaihtelevaa ja antoi monennäköistä katseltavaa kulkijoille. Polut olivat helppokulkuisiksi tehty. Rinteissä oli portaikkoa ja muutoin saatiin astella tamppautunutta polkua.
Tavattiin matkanvarrella monenikäistä porukkaa, lapsista ikäihmisiin ja nelijalkaisiin. Ihan pienille lapsille en suosittele 12km matkantekoa, mutta tokihan sitä voi pienen taipaleen verran käydä astelemassa polkua ja palata takaisin. Koirat tulee matkan aikana olla kytkettyinä hihnaan ja itse olin iloinen, ettemme ottaneet Eetua mukaan. Olisi ollut liian rankka reissu 8kk vanhalle kultsulle.
Kallioportin maisemat saivat ihan mykäksi! Aivan mielettömät näköalat! Tämän paikan näkeminen oli ehdottomasti kohokohta! Hieman pelotti katsella törmän reunalta alas laaksoon.. Laakson pohjalla oli suloinen pieni lampi. Harmittaa, että kuvat eivät tee oikeutta tuolle paikalle ja varsinkin korkeuserot jäävät kuvissa huomaamattomiksi.
Pikkunaisen mielestä taisi mukavinta olla lukuisat sillat. Osassa siltoja oli rajoituksia kuinka lähellä edellä kulkevaa sai mennä tai kuinka moni sai kerralla mennä sillalle.
Vanha mylly oli viehättävä. Kurkattiin sisällekin, jonne kuului kosken kova pauhu. On siinä ollut myllärillä korvat kovilla!
Tarjolla oli useita levähdyspaikkoja, joissa oli varattuina puita tulentekoa varten ja ulkohuusseja. Me teimme matkan hyvin kevyttä vauhtia ja pysähdyimme useaan otteeseen juomaan ja nauttimaan eväitämme.
Haavelimme miehen kanssa menevämme sitten myöhemmin varsinaiselle karhunkierrokselle, joka on 80km pitkä taival. Tämä matka edellyttää jo kovaa kuntoa ja isoja rinkkoja. Täytyy myöntää, että olen melko mukavuudenhaluinen ihminen ja teltta ja pusikkopissit eivät kuuluu mukavuusalueeseeni, mutta tämän pienen kävelyreissun innoittamana aion todellakin joskus käydä tekemässä kyseisen taipaleen. On se varmasti niin hieno kokemus!
Lisäksi huomattiin loppumatkasta, että paikalla tarjottiin myös koskenlaskua. Saatiin myös todistaa ilmeisesti jonkin polttariporukan apua-huudoilla alkanutta koskenlaskua. Näytti niin viihdyttävältä ja jännittävältä tuo koskenlasku, että sitäkin pitää joskus kokeilla. Ilmeisesti tuolla tarjottiin koskenlaskua 2 eri tapaa, toinen kesympi koskenlasku sopii jopa yli 5-vuotiaille lapsille ja toinen "rajumpi" aikuisille sisältäen hurjempien koskien pauhut. Ja hinnatkaan eivät olleet kovia. 16-60e haitarilla riippuen matkasta ja iästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti