tiistai 27. toukokuuta 2014

Ristiäiset


Äitienpäivänä sai tyttäremme nimen; Ellen Olivia. Nimenanto juhlaa vietettiin lähiperheen kesken. Juhlien tarjonta hankittiin nyyttikesti-periaatteella. Tarjolla oli mm. kinkku-, ja kalavoileipäkakkua, täytekakkua, karjalanpiirakoita munavoilla, keksejä ja suklaassa dipattuja vaahtokarkkitikkuja. 

Hih! Tosiaan laitoin pöydälle ensimmäisen kuvan Ellenistä, nimittäin ultrakuvan! Muita kuvia ei meillä ollut vielä kehitetty tytöstä. Muutenkin olen tosi huonosti kehittänyt kuvia, mutta tähän tuli nyt muutos, sillä eilettäin laitoin ifolorille tilauksen! Hyvä minä! Pitäisi useammin kehittää valokuvia, sillä eihän se ole edes kallista. Olisi mukavaa, että kuvat olisivat albumeissa ja käsinkosketeltavissa.  



Kupit ja kipot saatiin anoppilasta lainaan, kun ei meidän kaapeista löytynyt samaa sarjaa olevia astioita tarjoiltaville. Olisihan se toki voinut olla hauskaakin tarjoilla juhlissa eripari mukeista ja aseteista. 



Kastemaljana on toiminut minulla, sisaruksillani, veljenpojalla ja nyt Ellenillä vanhempieni boolimalja. Valkoista sopivaa liinaa ei huushollistamme löytynyt, joten liinan virkaa toimitti mummolta saamani pitsiverhot!


Aiemmin postasin jo virkkaamastani ristiäismekosta, jonka tekeminen olikin yllättävän haastavaa. Ylitin kuitenkin itseni tekemällä mekon loppuun saakka. Toki apua tähän tarvittiin myös anopilta. Ilman häntä olisin varmaan päätynyt polttamaan koko tekeleen...



maanantai 26. toukokuuta 2014

Hempeä oleskelutila




Blogitaukoa on kertynyt jo jonkin aikaa, kun nyt jo 2 kuukauden ikäinen pienokaisemme on vienyt huomioni kokonaan. Onneksi puoliso on hoitanut välillä pikkuista ja olen saanut tehdä myös muutakin.

Viikonloppuna järjestettiin kansallinen siivouspäivä, jota vietimme ystävän kanssa kierrellen kirpputoreja, joita oli päivän kunniaksi pompahdellut ympäri kaupunkia. Muutamia löytöjäkin tein, joista yksi on tämä katos 3e. Oleskelutilasta on muodostunut hiljalleen vaaleanpunainen ja hempeä. 



Ripustin nyt alkajaisiksi verhon yläkerran oleskelutilaan. Divaanin päällä on mukava köllötellä omassa sopessa ja lueskella vaikka sisustuslehtiä tai ottaa torkut. Pohdin myös verkkokatoksen viemistä terassille, mutta katsotaan vielä jääkö tämä nyt tähän.


Kaapelikela päätyi nyt vaihteeksi yläkertaan. Sen pinta on ihanan rouhea ja tuo vähän särmää vaaleanpunaiseen ja hempeään oleskelutilaan.


Toivottavasti olette muutkin saaneet nauttia hieman auringonvalosta ja alkukesästä. 
Yritän tässä itse jatkossa enemmän pyhittää aikaa myös blogin pitämiselle.