keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jotain punaista

Aikaisemmassa blositekstissäni pohdiskelin jo joulukamojen laittamista ja suunnittelin vielä odottavani.. No kuinkas kävikään...






Eetu kävi monta kertaa tarkistamassa kuusen alustan, ettei vain olisi sattunut lahjoja jo tulemaan.. Sanoin kyllä sille, että tämän kuusen juureen et kyllä sitten kuse oli lahjoja tai ei..







Pitihän meidän vielä sovittaa tonttulakkia ja Eetu piti ylväästi sen päässään. Kunnia asia varmasti saada pitää tonttulakkia päässä ja vieläpä jo marraskuussa..

tiistai 19. marraskuuta 2013

Vaavin huone

Yläkerran vierashuone on vähitellen muuttunut vaavin huoneeksi. Tosin eihän tämä maha-asukas vielä tule pitkään aikaan tarvitsemaan omaa huonetta, joten voikin toisaalta kysyä mikä järki tässäkin nyt oli laittaa nyt huone vaaville. Piti nyt kuitenkin päästä laittamaan vauvalle omaa huonetta ja haaveilemaan, miltä tuntuu pidellä omaa nyyttiä. Saada jotain konkreettista käsin ja silmin katsottavaa. Puolet huoneen kalusteista taitaa tosin ajautua lähempänä laskettua aikaa päämakkariin. Sitten voinkin miettiä, josko tekisin yhdelle seinälle maalauksen tai repisinkö tapetit pois ja maalaisin koko huoneen? Voi olla, että tämä siirtyy myöhemmin tehtäväksi kuitenkin. Iloitsin myös puolisolle, että nyt päästään sitten kaikkiin kivoihin paikkoihin, kun on oma lapsi! Ja juhlat! Lastenjuhlien järjestäminen tulee olemaan mukavaa!!


 Kaikki vaavin tavarat on käytettyinä hankittuja lukuunottamatta Brion turvakaukaloa, jonka saimme vauva-lehden tilaajalahjana. Kiitos äiti lehdestä ja turvakaukalosta! Vaatteita taitaa jo olla liikaa? En tiedä paljonko niitä tulee tarvitsemaan ja millaisia vaatteita? Mitä vaatekappaleita enemmän? Muutaman vaatteen olemme saaneet uutena tai ollaan itse ostettu. Muut ovat minun ja sisarukseni vanhoja lähinnä. Hienoja retrovaatteita löytyi kun kateltiin vanhoja vaatteitamme läpi! Hienoin retrovaatekappale taisi olla kietaisupaita ja body, jossa keltaiselle pohjavärille on ripoteltu taikurinhattuja sekä pupuja! Olen pessyt vaatteet nyt kertaalleen läpi huuhteluaineen kanssa. Viisaammat osasivat neuvoa, että vauvanvaatteet tulee pestä vielä kertaalleen ilman hajustettuja pesuaineita ja ne olisi myös hyvä silittää. 


Jos nyt oikein muistan niin tämä on mummuni tekemä juhla-asu minulle. Pidin sitä häissä päälläni 1 vuotiaana. Mekkoon kuuluu myös hattu!


Sänky hankittiin tuttavaperheeltä. Iloitsin tästä sängystä, koska sen laitoja voi laskea ja nostaa tai ottaa jopa yhden kokonaan pois! Lisäksi pohjan korkeutta voi säädellä. Nyt voidaan sijoittaa vaavin sänky oman sänkymme viereen ja yöheräämiset sujuvat helpommin? Suurin pelkoni on tähän mennessä ollut varmaan, että lapsi on koliikkivauva, joka valvoo ja itkee yöt. Tunnustan tarvitsevani pitkät yöunet. Tunnen itseni aina kiukkuiseksi ja krapulaiseksi huonosti nukutun yön jälkeen. Ostin äskettäin myös rintapumpun, jonka avulla mieskin voi varmasti sitten osan yösyötöistä tehdä. 




Lastenvaunut olivat löytö omalta paikkakunnalta fb-kirppikseltä. Ihastuin 6v. vanhoihin Tako-yhdistelmärattaisiin ensisilmäyksellä! Uutena nämä vaunut olivat olleet kuulema 600e luokkaa ja nyt lähtivät meidän mukaamme 60e! Mamma on tyytyväinen! Pian päästään vaavin kanssa rälläämään kylänraitteja! Pruuum!



keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Itaran Justiinan talviloman kujeilut


Kesältä säästyi peräti 9 lomapäivää ja näitä vietellään nyt parasta aikaa. Viikonloppuna kävimme jälleen Posiolla ja Pentik-mäellä, josta alkaa jo olemaan muodostunut jonkinlainen perinne. Oli hassua huomata miten paljon lunta oli pohjoisessa! Täällä ollaan kärsitty kotona hirveän märästä ja synkästä ilmasta pitkän aikaa. En malta odottaa, että lumipyryt saavuttavat meidätkin. Ja toivottavasti saataisiin edes valkoinen joulu! Päivä näyttää paljon valoisammalta kun kaikkialla on puhtaan valkoista. Emme Posiolla käyneet mitään pidempiä vaellusmatkoja tekemässä maha-asukin ja räntäsateiden vuoksi. 

Olen huomannut, että minusta on tullut nuuka! Oikea tarkan markan vartija näköjään. Huomasin Pentik-mäellä, että en olisi raskinut ostaa mitään ilman ihanaa ukkoa, joka kannusti hankkimaan kotiin kaikkea ihanaa. Sain hankittua sitten kotiin vaaville halipupun. Olen ihan hirveä pupu-fani.. Ne on vaa jotenkin niin sööttejä ja lutusia.. 



Täältä


Mies ihastui Pentikin poro-kynttelikköön. Tämä oli 2. laatua, joten saatiin hieman halvemmalla Petteri kotiin. Tällä hetkellä Petteri vartioi takanreunalla, jonne se sopi hienosti!












Takan viereisellä seinällä löytyy Kuusamosta hankitut poronsarvet. En yleensä välitä mistään ns. elukan päistä, joita metsämiehet asettaa seinälle. Omasta mielestä nämä ovat kuvottavia, mutta sarvet hyväksyn seinällä. Puukori on pitänyt peittää meillä liinalla, sillä karvakamu hakee muuten puita ja tuohia repiäkseen ne silpuksi ympäri huushollia..



Ja tämä! Muistaakseni marie-kynttelikkö nimeltään! Aivan ihana! Mun piti järjestää koko olohuone uusiksi laittaessani tämän kynttelikön sinne. Kyntteliköt ovat mun suosikkeja. Niitä ei vaan voi olla liikaa. Tämä taitaa olla nyt mun toinen suosikki tuon keittiössä olevan Loiste-kynttelikön lisäksi. 

Ärsyttää, kun kuvat ovat niin huonolaatuisia. jospa minullakin olisi joskus varaa kunnon kameraan.. Tai saattaahan neki rahat mennä johonkin muuhun vaikka sellaset olisikin, esim. kynttelikköihin... 


Taustalla kuivunut heittokimppu veljen häistä kesältä. Arvatkaapa kuka menee naimisiin??! Tosin isäni uhkaili miestäni, että ei parane kosia ainakaan lähiaikoina. Viittasi tällä rahanmenoon, mitä veljen häihin upposi ja se työmäärä.. Joskus sitten kumminkin! Haluan saada sen unelmien hääpuvun päälleni vielä joskus.


Olohuoneen seuraava investointi on nurkkasohva. Olen jo pitkään halunnut eroon noista viininpunaisista nahkasohvista, jotka on naamioitu jotexin päällisillä. En kannata vedonlyöntiä, mutta tuli minultakin isot riemunkiljahdukset, kun mies kertoi viikonloppuna voittaneensa hieman rahaa vedonlyönnistä. Ilmoitti vielä, että nyt hankitaan kunnon sohva. Näitä olen sitten viime päivät netistä katsellut. Olohuoneemme on aika pieni ja sinne ei siksi kovin isoa sohvaa mahdukaan. Vaaleanvärinen nurkkasohva olisi kuitenkin hakusessa. Näille entisille sohvillekin on jo löytynyt uusi osoite ja kuljetus!




Kaikenkaikkiaan taloomme ei ole hankittu uutena huonekaluja lukuunottamatta sohva-, ja keittiönpöytää. Kaikki muut ovat saatuja tai käytettyinä ostettuja. Ei sillä, että olisimme uusina ostettaviua huonekaluja vastaan vaan, kyllä se on ollut raha tai sen puute, miksi ei uusia huonekaluja meillä juuri ole ollut. Olen kuitenkin kokenut, että luovuus ja vanhan entisöimistaito on kasvanut tällä tapaa. Lisäksi osaa arvostaa tavaroita erilailla, kun tietää ettei kaikkeen ole varaa ja mihin on ollut niistä pitää hyvän huolen.


Pian päästäänkin laittamaan joulua! Haaveilin laittavani punaiset paneeliverhot ainakin. Tähän menessä olen laittanut vain yhdet jouluvalot lasiseen isoon ruukkuun portaikkoon hieman valoa tuomaan. Yritän kuitenkin siirtää joulun laittamista ensimmäiseen adventtiin. Mutta katsotaan kuinka tulee käymään tänä(kin) vuonna..







lauantai 2. marraskuuta 2013

Vuoden vanha Eetu alias pieru






Kultainennoutaja Eetu täytti tänään 1 vuoden. 8 kuukautta ollaan kasvatettu karvakaverista kunnon perheenjäsentä onnistuen ja epäonnistuen. Välillä on siivottu oksennuksia, kakkoja, haisteltu pieruja, silitelty, lohduteltu ja kasvettu yhdessä. Välillä on mennyt hermo, mutta ikinä en voisi luopua tuosta karvakamusta. Kasvattajen taitoja on opittu ja siivoushullu luonteeni on joutunut välillä koetuksille karvoista, joita löytyy välillä lattioilta ja  omastakin suusta. Mies ja koirakamu ovat parhaimmat ystävykset ja luulen, että niillä on keskenään välillä ajatusten vaihtoja, joista minulla ei ole hajuakaan. Sellainen keskinäinen luottamus näiden kahden pallillisen välillä  näkyy vahvasti. Itse huomaan olevani tiukempi kasvattaja mitä mies. Minulla on sohvat paikkoja minne Eetulla ei ole asiaa ja makuuhuoneen olen myös halunnut pitää koiravapaana alueena. Välillä tosin olen löytänyt Eetun nukkumasta makuuhuoneen lattialle hylättyjen vaatekasojen päältä.. Onnea Eetu!


 



perjantai 1. marraskuuta 2013

Rakenne ultra



Viimein koitti kauan odotettu rakenneultra. Ultrauksen suoritti jo viime kerralla tutuksi tullut nuori nainen. Olen laskenut päiviä yhdessä puolison kanssa milloin päästään jälleen näkemään vaavi! Ultraus kesti noin tunnin ajan ja mikä helpotus kun kaikki vaikutti olevan kunnossa! Kaikilta mittasuhteiltaan vastasi viikkoja ja elimet näyttivät normaaleilta, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Ja tokihan meillä oli toiveena myös saada kuulla mahdollinen sukupuolikin. Hieman vaikeaa oli sukupuolen tunnistus, sillä vaavi liikkui kovasti ja piti käsiä ja jalkoja kalleuksien edessä. Mutta 80% varmuudella tullaan vaaville tarvitsemaan mekkoja! Ja tällainen olo on itsellänikin on ollut, että mahassa kasvaa pieni tytär.. Oma lapsi!






Oli hellyttävää nähdä varpaiden koukistelut, nyrkin uppoaminen suuhun ja haukottelu! Tietenkin hieman huvitti ajatus siitä, että pian huushollissamme on kaksi Justiinaa pitämässä Herra Puupäälle kuria.. 


Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista kukkaista inkivääristä kanelista;
Niistä on pienet tytöt tehty!