Olohuoneen hurja muodonmuutos

Tiedättehän sen tunteen, kun pitkäaikainen haave toteutuu? Minä sain kokea tämän tunteen, kun viimeinkin olohuone saatiin rempattua ja nuo karmeat porkkananväriset tapetit boordeineen hyvästeltiin. Oon niin tyytyväinen!

Ihan helposti ei muodonmuutos tapahtunut. Tapettien poistaminen oli aikaa vievää hommaa. Porkkananväristen tapettien alta löytyi vielä toisetkin tapetit, joten poistaminen oli tuplasti työläämpää. Meillä oli käytössä Black & Deckerin tapetinpoistokone, joka helpotti urakkaa reippaasti. 

Alun tuskailujen jälkeen päätettiin niin, että mies jatkaa yksinään remonttia ja minä lähden neitokaisen kanssa evakkoon. (Neitokainen vei milloin vasaraa, maisteli ruuveja tai juoksenteli tekemässä kiusaa ympäriinsä huomiota saadakseen) Tämähän sopi tietysti kaikille; minä saisin aikaa käydä veljeni uutta taloa katsomassa viimeinkin ja mies saisi huokaista, kun talon naisväki antaisi työrauhan.

Kenenkäs unelma ei ole palata taloon, kun työ on tehty? Tokihan vielä oli loppusiivouksen tekeminen ja viimeisteleminen listoja asentamalla jne. Osa listoista uupuu vielä paikoiltaan. Mies lähti nyt vuorostaan pienelle hengähdystauolle kalastamaan.

On hassua, miten erilaiselta huonekalut näyttävät vaaleaa pintaa vasten. Aloin kaipaamaan jotain kontrastia. Musta ja valkoinen näyttävät hyvältä aina kahdestaan. Ajaton pari.

Tämän lastenpöydän bongasin fb-kirppikseltä. Laitoin sen toistaiseksi alakertaan laskutasoksi. Pidän pöydän koristeellisuudesta. Ja hintakaan ei päätä huimannut, 25e pienen tuolin kanssa ja vieläpä kotiinkuljetettuna!

Oli pakko hiomispölyn takia pestä ikkunatkin. Inhoan tuota puuhaa. Tällä kertaa jätin lastan ja sanomalehdet käyttämättä ja pyyhin vain ikkunanpesuaineella ja harsolla ikkunat. Toistaiseksi en ole nähnyt eroa entiseen menetelmään lopputuloksessa. Nopeampaakin oli!

Mitä pidit lopputuloksesta?

Ihanaa kiirettä

Niinhän se täytyy vaan todeta, että työnteko haittaa harrastustoimintaa. Pieni blogitauko tullut pidettyä, mutta toivottavasti saan jatkossa hieman enemmän aikaa järjestettyä itselleni ja blogille. Ei ole helppoa sovittaa perhe- ja työelämää, varsinkaan kun perheessä häärii kahden aikuisen lisäksi kultainennoutaja ja 1-vuotias prinsessa. Välillä tuntuu, että mitä enemmän siivoaa niin sitä sotkuisemmaksi huusholli muuttuu. Jonkinlainen kestosotku on jäänyt sen jälkeen, kun neiti oppi kävelemään. Tuntuu, että hän kerkee joka paikkaan. Varsinkin kaikki kielletty on erityisen mukavaa. Ei siinä, on ihanaa kuitenkin olla äiti. Pidän myös työstäni ja työyhteisöstäni. Arkipäivän jälkeen on ruuanlaittoa, kaupassa käyntiä ja seuraavaan arkipäivään valmistautumista lapsen nukuttamisen ohella. Ymmärrettävää siis, että hiljaista on täällä ollut nyt.

Lisäksi haaveilin terijoen salavien napsimisesta pienemmiksi. Napsittiinhan ne, nuo yli 10 metriset järkäleet. Risusavotta on ollut sen mukaista ja sitä ollaan tehty jo useampi viikonloppu. Sain viimein itselleni kauan haaveilemani oksasilppurinkin ja sillä olen noita viheliäisiä risuja surruutellut silpuksi ja tehnyt uusia kukkapenkkejä. Ihanaa se kate! Ja niin hyödyllistä! Omasta pihasta, eikä enää tarvitse kaupasta haalata kalliita katesäkkejä kotiin. Selvää säästöä siis tuo yli 200e investointi oksasilppuriin, suosittelen lämpimästi kaikille viherpiipertäjille, joilla on puita ja pensaita!

On sitä kuitenkin vähän kotia sisältäkin laitettu. Viimeisimpänä löysin kärkkäiseltä 19e hintaan tämän sympaattisen kaapin. Pienet koriste-esineet pääsi sisälle.

Kuukauden päästä sitä ollaankin lomalla! Lomalla aion olla mahdollisimman paljon pihalla ja pihanlaitto on suurin suunnitelmani koko lomalle!

Iloista alkavaa viikonloppua Valkoisen kaniinin ystäville!

Ps. Instagram on päivittynyt nyt hieman tiheämpään, käyhän kurkkaa...

Tuplasti onnea

Eilen vietettiin Ellenin 1v. synttäreitä yhdessä hänen Sebastian serkun 2v. kanssa. Huusholli oli täynnä ääntä 30 vieraan täyttäessä neliöt.

Askartelin tapetin jämistä aiemmin herkkiä viirinauhoja tuomaan juhlan tuntua.

Herkuista ei tullut otettua kuvia. Tarjolla oli useita juustokakkuja, keksejä, late lammaskakku, suklaakakkua, ruiskeksejä ja voileipäkakkua. On sanomattakin selvää, että näitä herkkuja jäi juhlien jälkeen vielä reippaasti ylikin..

Huomaa grillipihdit laatikostossa roikkumassa. DIY este uteliaalle 1v. neidille. 

Muutamat DIY pompomit laitoin myös roikkumaan rukinpyörästä.

Onnea vielä kerran Sebastian ja Ellen!

Sieltä se tulee

Sieltä se tulee, nimittäin kevät! Etelässä asuvat ovat ilmeisesti päässeet jo vähän pihahommiin. Meillä täällä tosin riittää vielä paljon lunta, mutta silti on aistittavissa kevään tuleminen. 

En malta oottaa, että pääsen pihatöihin! Niin mukavaa myös kohta kerätä talvikamppeet pois ja vielä mukavampaa kun autoa ei tarvitse lämmittää enää. Keinovalo korvautuu auringonvalolla ja päivä pitenee. Ihanaa saada kotiinkin hieman valoa ja kevään värejä! Tulppaanit piti ostaa kotiin jo kauan sitten kevät-innostuksen tultua!

Kevät on varmaan suosikki vuodenaikani. Kaikki on alullaan ja kesä on nurkan takana. Voi haaveilla millaisia kukkia tänä kesänä voi istuttaa ulos ja millaisia hetkiä tuleva valonkausi tuo tullessaan

Itse tunnen olevani paljon energisempi kaamoksen taltuttua. Tälle päivälle on ehditty puuhata vaikka mitä mm.koluta paikalliset kirpparit läpi, josta muutama ostoskin löytyi. Mies vitsaili ennen lähtöäni, että minun pitäisi lähteä pienemmällä autolla kierrokselle, eikä farkkuautollamme. Silloin ei hänen tarvitsi kantaa niin paljon tavaraa sisälle. Viimeksi nimittäin toin 7e ison nojatuolin. Ennen kotiin pääsyä kauppiaan piti kantaa se minulle autoon..

Millaisilla fiiliksillä sinä otat kevään vastaan? Onko olemassa tiettyjä kevätrituaaleja, mitkä pitää aina suorittaa? Kukkasipulien ostaminen, siivoaminen..?

Iloista viikonloppua!

Pöpöpesän uusi vuosi

Terkkuja pöpöpesästä! On jäänyt blogitekstin päivittäminen uudelta vuodelta, kun koko perheemme on sairastellut. Vuosi alkoi siis nihkeästi ja edelleen ollaan koko konkkaronkka flunssassa. Erityisen hankalaa on ollut neidillä, kun henki meinannut mennä ajoittain ahtaalle..

Uuden vuoden istujaiset vietettiin meillä. Menu koostui mm. bullet porkista, tortilloista, viinistä, juustoista, nachoista, kanasta jne.. Kaikki varmasti sai mahansa täyteen, sillä nyyttäri menu oli runsas!

Illan mittaan pelailtiin porukalla useita eri lautapelejä ja osa porukasta kävi saunomassa. Rakastan lautapelejä! Mielettömän mukavaa ajanvietettä pelata porukalla. Saatiin monet hyvät naurut nauraa pelien tiimellyksessä!

Illan mittaan minulla nousi kuume ja rakettien katsominen jäi siltä osin. Toisaalta ei haittaa yhtään. Inhoan raketteja ja ilmapalloja niiden posahtavan äänen takia. Raketit ovat vielä inhottavia siitä syystä, että ne on vaarallisia. Säälin eläimiä, kun ne joutuvat usean tunnin ajan pelkäämään tuota pauketta. Meidän Eetu tosin ei välitä paukkeesta ollenkaan onneksi. Tähtisadetikut ovat minun juttu! Halpoja, hiljaisia ja vaarattomia!

Ja kuinkas kävikään... Mähän raahasin nyt yläkerrasta olkkariin tuon meidän risun! Saa nähdä kauanko se saa taas tuossa olla... 

Mitenkäs Teillä meni uuden vuoden istujaiset?

Vuosi 2014

Pohdiskelin tuossa mitkä ovat minun vuoden 2014 kohokohdat

 ja mitä olen vuoden aikana oppinut?

Ensimmäisenä nousee tietenkin mieleen maaliskuussa syntynyt neitokaisemme. Niin jännittävää seurata pienokaisen kasvamista, mutta täytyy myöntää, että toisinaan on ollut myös rankkaakin niinkuin monella pikkulapsiaikana. Olen oppinut paljon itsestäni. Olen kasvattanut kärsivällisyyttä, osaan vaihtaa vaipat, valvoa yön. Opin, ettei luumusosetta kannata antaa ummetukseen purkillista. Tiedän, mikä on vauvarokko, kuinka annetaan kipulääkettä, paljonko vaatetta laitetaan pakkasella päälle.. Toivon, että osaan olla paras äiti lapselleni.

Kohokohdaksi lasken myös vakituisen työpaikan saaminen. Olen työskennellyt päivystyksessä sairaanhoitajana ja viimein sain kauan haaveilemani vakipaikan nykyisestä työpaikastani. Helpottaa kummasti, kun tietää, että työpaikka on ja pysyy.

Jouluaattona tapahtui jotain jännittävää. Olimme perheemme kanssa viettämässä aattoa vanhempieni tykönä, jonne oli kokoontunut myös sisarukseni perheineen. Lahjojen jaon aikana puolisoni polvistui ja kosi minua. Itkultani en heti osannut vastatakaan mitään. Taisi siinä olla muullakin juhlaväellä tippalinssissä..

  Olen jo haaveillut häiden järjestämistä. Suunnitellut ja katsellut pinterestistä kuvia.  Aikomuksenamme olisi mennä naimisiin kesällä 2016. 

Niin mielelläni haluaisin pienet maalaismaiset häät.

Mitä vuosi 2015 tuo sitten tullessaan?

Ken tietää.

Toivotan Sinulle oikein hyvää uutta-vuotta!