Uusi perheenjäsen

Blogissa on ollut hetki hiljaista ja syynä on se, että perheemme on kasvanut yhdellä jäsenellä! 19.3 ihana prinsessa näki ensi kertaa päivänvalon. Päivät ovat menneet opetellessa uusia asioita ja tutustuessa toisiimme. 

Synnärilaukku

Mitä synnärilaukkuun mukaan?

Hieman sormenjälkiä peilissä..  RV 36

Kysymys on pyörinyt päässäni jo hetken aikaa. Netistä sitten googlettelin ja katselin, mitä yleensä ihmiset ovat ottaneet mukaan synnärille.

Itselle:

-kotiinlähtö vaatteet

-sukkia

-alusvaatteita

-pillimehuja

-muistiinpanovälineet

-luettavaa

-kivunlievitykseen erilaisia hierontavälineitä

-hygienia tarvikkeet; meikkejä, shampoo, hoitoaine, 

vartalopesuaine, harja, hammastahna- ja harja, siteitä ja peili.

-kamera+laturi

-kännykkä+laturi

-crocsit

Vaaville:

-kotiinlähtö vaatteet

-uniriepu

En tiedä vielä tarvitsenko muuta mukaan vai olenko ja pakannut liikaakin tavaraa. Toisaalta meiltä on synnärille vain 2km matka ja mies voi aina tuoda lisää tavaraa kotoa tarvittaessa nopeastikin.

Vaavi on kokoajan kasvanut keskikäyrää, mutta nyt kahdella viimeisimmällä neuvolakäynnillä on kasvu jäänyt hitusen alle keskikäyrän. Ensi viikolla olisi äitiyspolille meno synnytystapa- ja painoarvioon. Itsellä tähän mennessä on tullut +13kg painoa lisää. Loppuraskautta kohti on kroppaan kertynyt rutkasti nestettä ja turvotuksia on selvästi kasvoissa, käsissä ja jaloissa. Tunnen itseni välillä norsuksi ja välillä taas olen ylpeä masusta ja ulkonäöstäni muutoinkin. Riippuu päivästä ja mielialasta. 

Laskettuun aikaan on enää vajaa kuukausi! Apua! 

Kauan odotettu mammaloma

Kauan sitä ooteltiinkin tuota virallista mammalomaa. Aina se on tuntunut jotenkin kaukaiselta, mutta nyt sekin aika koitti. Toisaalta jo etukäteen reipas 2 viikkoa sairauslomalla olleena ei äippäloman alkaminen enää tuntunut niin juhlalliselta. Aika tahtoo käydä pitkäksi. Päivät muistuttavat hyvin paljon toisiaan ja koostuvat oikeastaan samanlaisista kodinhoidollisista rutiineista. Pitäisi yrittää asennoitua, että päivä kerrallaan ja nauttia nyt ajasta, joka on vain itseä varten. Kerätä voimia ja tehdä asioita mistä nauttii. Olen koittanut saada aikaani kulumaan virkkaamalla erinäköisiä tekeleitä, mutta kädet alkavat olla niin turvoksissa, että virkkaaminen ja muu näpertely on kivuliasta. Öisin huomaan käsieni olevan puutuneet. 

 Olen jo hieman toivonut, että vaavi saisi jo syntyä, mutta ajatus tuntuu toisaalta kauhistuttavalta. Lieköhän siihen on valmis milloinkaan? Minulta on kysytty pelottaako synnytys, mutta en tätä ole oikeastaan osannut pelätä. Lähinnä pelottaa kuinka arki lähtee rullaamaan pienokaisen kanssa. Valvotaanko ja kitistään yöt? Onko vauva terve? Minkä näköinen hän on? Miten koiramme tulee suhtautumaan häneen? Onnistuuko imetys? Millainen arki meitä odottaa?

Seuraava missio olisi pakata äitiyslaukku. En vaan tiedä mitä kaikkea sinne tulee kerätä. Todennäköisesti tulen olemaan ylivarustautunut tuonne. Synnärillehän itsessään meiltä on vain 2 km matka, joten mies voi tarvittaessa hakea täytettä kotoa, mikäli jotain jää ottamatta mukaan. 

RV 34+4 äippäpoli kontrolli

Äippäpolikontrolli takana, rv 34+4. Vauva jakselee hyvin ja sairauslomaa jatkettiin vielä 2 päivällä, tämän jälkeen alkaakin sitten virallinen äitiysloma! Kohdunsuun katsottiin kasvaneen entisestään vrt. 2 viikon takaiseen käyntiin, jolloin supistelujen takia jouduinkin osastolle. Tällä hetkellä vaavin painoarvio oli 2350g! Äippäpolille varattiin vielä rv 38 käynti raskausdiabeteksen vuoksi. Tuolloin katsotaan uudelleen vauvan painoarvio. Toistaiseksi (?) vaavi on kuitenkin kasvanut tasaista keskikäyrää ja mamman vs-arvot ovat olleet kohtuullisia. Oli puhetta, että rv 36 jälkeen voi alkaa itseään rasittamaan enemmän, koska vaavin tuloa ei enää tämän jälkeen estellä. Sokerivauvoilla vain tahtoo olla syntymän jälkeen mahdollisuus hypoihin ja heidän keuhkotkin tahtovat kehittyä muita hitaammin..

Synnäriä varten pyydettiin aiemmin täyttämään lomake, jossa vaikein kohta oli varmaan lapsen nimen päättäminen. Tietenkään kyseinen paperi ei tarkoita sitä, että nimivaihtoehto jäisi lopullisesti voimaan. Nimen valinta oli kuitenkin hirveän hankalaa..  Saa nähä millaiseen lopputulokseen päädytään ja kuinka kovaa kädenvääntöä miehen kanssa täytyy tehdä ennen tätä.. 

Perheen makuuhuone

Saikulla ollessani olen hiljalleen laittanut makuuhuoneeseemme tulevalle vaaville tavaroita valmiiksi. Tänään vietellään rv 33+6. Pikkaisen aikaisessa taidetaan olla, mutta osastolle jo kertaalleen ennenaikaisten supistusten takia joutuneena olen jo mielessäni pohtinut synnärilaukunkin pakkaamista valmiiksi... En ole kuitenkaan tätä vielä valmistellut. 

Yritin etsiä uutta hoitopöytää tuloksetta ja päädyin pitämään porukoiden vanhan hoitotason. Mies korjaili laatikostot ja itse pesin sen perusteellisesti. Nyt alkaa jo tavaratkin olla paikoillaan laatikostossa. Huomasin vaatteita silittäessäni, että bodyja on ihan liikaa (?) ja pitkähihaisia paitoja liian vähän (?). 

Rakastan näitä enkelinsiipiä

Kaniinit odottamassa uutta tulokasta. Vieterikaniinin musiikkia ollaan usein soitatettu maha asukille nukkumaan mentäessä, jos on kovasti ollut villillä tuulella. 

Sain äidiltäni joululahjaksi kyseisen kirjan, jonka tietoutta olen ahminut viime viikkoina. Kirja on todella paksu ja sisältää ainakin ensiodottajalle hyvää tietoa raskaudesta ja vauvan hoidosta. 

Rv 32 ja supistelua

Vaavi on kasvanut oikein reippaasti ja kaikki on hänen kohdallaan mennyt mallikkaasti tähän asti...

Heräsin aamuyöstä supistuksiin, jotka eivät olleet kivuliaita, mutta ikäviä kuitenkin. Normaalisti menin aamulla töihin ja supistelut sen kuin jatkuivat. Päätin käydä keskustelemassa asiasta neuvolan th:n kanssa, joka passitti minut tk lrille, joka taas teki päivystyslähetteen äitiyspolille. Äitiyspolin lri tutki ja päätti ottaa minut osastolle tippaan ja antaa supistuksia ehkäisevää lääkettä. Kohdunsuu ei ollut avautunut, mutta ajateltiin, että on viisainta jäädä osastolle seurantaan. 

Tuntui inhottavalta jäädä osastolle yhtä äkkiä, kun en siihen ollut henkisesti valmistautunutkaan. Aiemmin mielessäni oli ollut kauhukuva, että joudun synnärille mieheni ollessa työreissussa ja tämä melkein nyt toteutuikin. Mies kun sattui menemään juuri sinä aamuna koulutukseen useaksi päiväksi Savoon. Lisäksi kotona odotti koiramme, jolle piti keksiä hoitaja. 

Pääsin kuitenkin pyynnöstä lähtemään osastolta samana iltana,  kun supistukset saatiin laukeamaan lääkityksellä. Sain kuitenkin käskyn tulla takaisin, mikäli supistelut alkavat jälleen. Yöllähän ne sitten alkoivatkin jälleen, mutta päätin mielessäni, että en lähde ellei ne ala olemaan kovin kivuliaita. Supistukset kestivät jälleen puolillepäivin ja kävin vielä synnärillä kysymässä miten tilanteen kanssa edetään. Kätilö käski pysytellä vielä kotona ja seurailla tilannetta. Kotiuduin jälleen nyt 2 viikon sairausloma todistuksen kera. 

Nyt valmistaudutaankin kotona vaavin syntymään ja yritetään ottaa iisisti.

rv 30+2 synnäriin tutustuminen

Kävimme tutustumassa synnäriin. 

Ajattelin ensin, että en varmaan hyödy käynnistä itse mitään, koska olin ollut jo aiemmin työharjoittelussa kyseisessä paikassa. Halusin kuitenkin, että puoliso näkee millaisesta paikasta on kyse. 

Olin väärässä siitä, etten itse hyötyisi mitään. Aluksi kätilö ja lastenhoitaja pitivät diaesityksen auditoriossa liittyen synnytykseen ja vauvan hoitoon. Esitys kesti 2h verran ja oli oikein hyvä. Paljon tuli uutta asiaa! Lopuksi kierrettiin vielä salit ja osasto. 

Jäi hyvä mieli. Huomenna olisi neuvolaan meno sokeriarvoja näyttämään. Hyviähän ne ovat olleet, lukuunottamatta aamupalan jälkeisiä arvoja, jotka meinaavat ylittää suositun rajan. Täytyy vain olla erityisen tarkkana siitä, mitä aamuisin syö.

Pupuisin, pupuäitin ja pupuvaavin eka yhteiskuva

Uusi Vuosi

Niin on jälleen vuosi vierähtänyt. Vietettiin vuoden vaihtumista kotipaikkakunnallani vanhempieni tykönä juhlimalla uuden vuoden alkamista ja pikkuveljen valmistumista ammattiin. Paikalle oli kokoontunut ystäviä ja sukulaisia pieni määrä. Äiti oli taas huhkinut ja tehnyt hirvittävät määrät kaikkea hyvää tarjoiltavaa. Voileipäkakku kuuluu aina suosikkeihini ja tätä tuli ahmittua ehkä liiankin kanssa. Onneksi vs-arvot pysyivät kuitenkin normaaleina, vaikka vähän herkuttelinkin! Yöksi ajeltiin vielä omaan kotiimme nukkumaan. Oltiin molemmat niin väsyneitä, että kaaduttiin jo yöpuulle puolenyön aikoihin ja nukahdetiin rakettien paukkeeseen.

Pohdiskelin vuoden 2013 top hetkiä ja näihin lukeutui ehdottomasti raskaaksi tuleminen, uuden parisuhteen vakiintuminen jo monenlaiset ikimuistoiset hetket uusien ja vanhojen ystävien kanssa. Vuosi 2014 on vielä arvoitus mitä se tuo tullessaan. Ainakin perheeseemme tulee syntymään uusi jäsen, jonka vuoksi täytyy oppia uusi rooli äitinä ja vanhempana. Rooli ei tule varmasti olemaan helppo, mutta sitäkin jännittävämpi! 

rv 29+1

Pientä taukoa kertynyt kirjoittelusta joulukiireiden vuoksi. Lähinnä siksi, että en ole viitsinyt ottaa kuvia! Olen ollut niin tympääntynyt tuohon meidän digikameraan, jolla saa vain huonolaatuisia kuvia. Mielestäni blogissa tulisi aina olla kuvia. Onneksi joulupukki muisti minua tässä asiassa...

Joulu vietettiin kotipaikkakunnallani vanhempieni tykönä, jonne olivat myös muut sisarukseni saapuneet. Oli ihanaa rentoutua kotona muutaman päivän ajan ja nauttia läheisten seurasta. Pikkuveljen lapsi vietti ensimmäisen joulun myös tuolla. Tuo ihanuus on kasvanut jo kovaa vauhtia ja viime näkemästä oli tainnut jo kertyä turhan kauan aikaa. Sen verran pitkään hänen kesti tottua tätiin. Alunperin oli tarkoituksena, että minä olisin toiminut joulupukkina, mutta lopulta päätettiinkin, ettei pukki tänä vuonna käy vielä ollenkaan. Kaikki saivat jälleen paljon lahjoja ja vanhempani olisivat taas ansainneet selkäsaunan siitä hyvästä, että olivat hankkineet meille lapsille liikaa kaikkea. Puoliso yllätti minut myös täysin paketilla, joka sisälsi järkkärin! Kyyneleethän mammalta tuli pakettia avatessa! Vielä kun saisi perehdyttyä kunnolla tuon laitteen käyttöön niin alkaa tännekin kuvia tulla!

Joulun jälkeen on ollut hieman vaikea sopeutua taas työrytmiin ja oma jaksaminen on alkanut olemaan koetuksilla raskauden vuoksi. Tällä hetkellä eletään rv 29+1. Väsymys painaa ja mielialakin on heitellyt ensimmäistä kertaa raskauden aikana. Tällä hetkellä tulee kyynelehdittyä hyvinkin herkästi ja suutahdettua pienistäkin asioista. Onneksi puoliso on ollut hienona tukena ja jaksanut kaikkia mielialanvaihtelujani. Närästys on myös kammottavaa muutamana päivänä. Omeprazolista en enää ole saanut riittävää vastetta, joten kävin vielä apteekista ostamassa rennitä. Näitä onkin saanut napsia suht tiuhaan.

 Kaikenlisäksi kävin jälleen sokerirasitustestissä ja kuinkas ollakkaan sain raskausajan diabetes-diagnoosin.. Nyt ollaan sit seurailtu muutamana päivänä verensokereita, jotka tosin ovat olleet oikein hyvissä lukemissa. Joulun aikana en ole kovin tarkasti nyt katsonut syömisiäni ja muutaman satunnaisarvon napsattuani olen saanut tällöinkin oikein mallikkaita numeroita. Ei siis syytä huoleen, vaikka hieman tuo tympäisikin koko homma. Tuleepahan tarkemmin katsottua nyt mitä syö kun on tarkemman seurannan alla. Laskin tuossa myös, että enää olisi 27 arkipäivää ennen mammaloman alkua! Nyt täytyy vain levätä työpäivän jälkeen ja muistaa kerätä voimia. Lopputsempit päälle!

Mahakkaan tontun talkoot

Täällä on ollut oikein tonttujen paja viikonloppuna! On paketoitu, siivottu, leivottu ja askarreltu kortteja. Itse en ikinä oikeastaan osta valmiskortteja vaan kortit täytyy tehdä itse. Kumma kyllä vaikka miten aikasin niiden tekemisen aloittaa niin siltikin tahtoo tulla kiire! Ja miksi osoitteet ovat aina hukassa?!

 

Tää oli hirmuisen kätevä! Nimittäin puolateline, jonne sujautin lahjapaperikerät! 

Nyt me saatiin se uusi sohvakin! Kerran jouduttiin katsomaan Emmerdale keittiönpöydän tuoleilla. Olo oli niin kuin kirkossa.. Eräs viikonloppu sitten startattiin appivanhempien pakettiauto ja suunnattiin sohvaostoksille. Aluksi näytti jo pahalta ja epäiltiin, ettei meidän budjetti tule riittämään minkäännäköiseen sohvaan. Viimein kuitenkin löydettiin kaikinpuolin sopiva löhönurkkadivaani, jonka kätisyyskin oli vaihdettavissa. Siitä plussaa! Kyseinen sohva oli liikkeessä näytillä ja varastossa ei sillä hetkellä ollutkaan yhtään samanlaista. Arvioitu toimitusaika näytti vkoa 2. Onneksi saatiin näytesohva sitten mukaan, eikä enää tarvitse katsoa Emmerdalea selkä suorana! Tää neiti nimittäin löhöää!

Huomasin, että siivoaminen alkaa olemaan todella hankalaa maha-asukkaan vuoksi. Tällä hetkellä menossa 26 rv. Meinasin jo jättää siivoamisen alun alkaen väliin nostaessani lehteä lattialta. Niin vaikeaa tuokin jo oli.. Mies tuli sitten lohduttelemaan ja kertoi osallistuvansa siivoukseen. Tosin hänelläkin meinasi mennä hermo siivotessa kun käskytin mitä pitää tehdä. Oli tosi luksusta kuitenkin nostaa siivouksen päätteeksi jalat sohvalle.

Vaavin potkut alkavat tosiaan jo näkyä päällisin puolinkin. Iltaisin on välillä ollut hankalaa päästä uneen, koska pystyn nukkumaan enää kyljellään ja vauva hermostuu patjasta joka painaa sitä. Yleensä kun hiljennyn nukkumaan hän aloittaa vimmakkaan patjan potkimisen. Minun silittelyyn ei aina ole hiljentynyt, mutta viimeistään kun puoliso on paijaillut hetken masua on vaavi rauhoittunut. Selällään hetkenkin oleminen on hankalaa iskiashermokivun vuoksi. Pariin otteeseen olen jäänyt ikäänkuin jumiin selälleni, kun kipu on estänyt liikkumasta. Olen myös huomannut kärsiväni liitoskivuista. Nivuset ovat välillä tuntuneet siltä kuin olisin päiväkauden ratsastanut hevosella pitkin metsiä.. 

Töissä olen joutunut myös jääviytymään tietyistä työtehtävistä, kun ei raskasta taakka voi nostaa. Eikä kyllä jaksa toimiakaan yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin ennen. Olen monesti nukahtanut kotona sohvalle työpäivän päätteeksi. 

Vasemmalla näkyy vilaus mun joulukalenterista. Joo, mulla on oma "Rölli"-joulukalenteri, jolla puoliso yllätti minut yksi päivä. Olihan tuo ostanut itselleenkin samanlaisen.. Hieman kateellinen olin kyllä tuttavaperheen lapselle, jolla oli prinsessakalenteri ja mulla Rölli..

Tehokkaan päivän päätteeksi iltapalaksi syötiin torttuja, namskis!

Vaavin huone

Yläkerran vierashuone on vähitellen muuttunut vaavin huoneeksi. Tosin eihän tämä maha-asukas vielä tule pitkään aikaan tarvitsemaan omaa huonetta, joten voikin toisaalta kysyä mikä järki tässäkin nyt oli laittaa nyt huone vaaville. Piti nyt kuitenkin päästä laittamaan vauvalle omaa huonetta ja haaveilemaan, miltä tuntuu pidellä omaa nyyttiä. Saada jotain konkreettista käsin ja silmin katsottavaa. Puolet huoneen kalusteista taitaa tosin ajautua lähempänä laskettua aikaa päämakkariin. Sitten voinkin miettiä, josko tekisin yhdelle seinälle maalauksen tai repisinkö tapetit pois ja maalaisin koko huoneen? Voi olla, että tämä siirtyy myöhemmin tehtäväksi kuitenkin. Iloitsin myös puolisolle, että nyt päästään sitten kaikkiin kivoihin paikkoihin, kun on oma lapsi! Ja juhlat! Lastenjuhlien järjestäminen tulee olemaan mukavaa!!

 Kaikki vaavin tavarat on käytettyinä hankittuja lukuunottamatta Brion turvakaukaloa, jonka saimme vauva-lehden tilaajalahjana. Kiitos äiti lehdestä ja turvakaukalosta! Vaatteita taitaa jo olla liikaa? En tiedä paljonko niitä tulee tarvitsemaan ja millaisia vaatteita? Mitä vaatekappaleita enemmän? Muutaman vaatteen olemme saaneet uutena tai ollaan itse ostettu. Muut ovat minun ja sisarukseni vanhoja lähinnä. Hienoja retrovaatteita löytyi kun kateltiin vanhoja vaatteitamme läpi! Hienoin retrovaatekappale taisi olla kietaisupaita ja body, jossa keltaiselle pohjavärille on ripoteltu taikurinhattuja sekä pupuja! Olen pessyt vaatteet nyt kertaalleen läpi huuhteluaineen kanssa. Viisaammat osasivat neuvoa, että vauvanvaatteet tulee pestä vielä kertaalleen ilman hajustettuja pesuaineita ja ne olisi myös hyvä silittää. 

Jos nyt oikein muistan niin tämä on mummuni tekemä juhla-asu minulle. Pidin sitä häissä päälläni 1 vuotiaana. Mekkoon kuuluu myös hattu!

Sänky hankittiin tuttavaperheeltä. Iloitsin tästä sängystä, koska sen laitoja voi laskea ja nostaa tai ottaa jopa yhden kokonaan pois! Lisäksi pohjan korkeutta voi säädellä. Nyt voidaan sijoittaa vaavin sänky oman sänkymme viereen ja yöheräämiset sujuvat helpommin? Suurin pelkoni on tähän mennessä ollut varmaan, että lapsi on koliikkivauva, joka valvoo ja itkee yöt. Tunnustan tarvitsevani pitkät yöunet. Tunnen itseni aina kiukkuiseksi ja krapulaiseksi huonosti nukutun yön jälkeen. Ostin äskettäin myös rintapumpun, jonka avulla mieskin voi varmasti sitten osan yösyötöistä tehdä. 

Lastenvaunut olivat löytö omalta paikkakunnalta fb-kirppikseltä. Ihastuin 6v. vanhoihin Tako-yhdistelmärattaisiin ensisilmäyksellä! Uutena nämä vaunut olivat olleet kuulema 600e luokkaa ja nyt lähtivät meidän mukaamme 60e! Mamma on tyytyväinen! Pian päästään vaavin kanssa rälläämään kylänraitteja! Pruuum!