Vaavi on kasvanut oikein reippaasti ja kaikki on hänen kohdallaan mennyt mallikkaasti tähän asti...
Heräsin aamuyöstä supistuksiin, jotka eivät olleet kivuliaita, mutta ikäviä kuitenkin. Normaalisti menin aamulla töihin ja supistelut sen kuin jatkuivat. Päätin käydä keskustelemassa asiasta neuvolan th:n kanssa, joka passitti minut tk lrille, joka taas teki päivystyslähetteen äitiyspolille. Äitiyspolin lri tutki ja päätti ottaa minut osastolle tippaan ja antaa supistuksia ehkäisevää lääkettä. Kohdunsuu ei ollut avautunut, mutta ajateltiin, että on viisainta jäädä osastolle seurantaan.
Tuntui inhottavalta jäädä osastolle yhtä äkkiä, kun en siihen ollut henkisesti valmistautunutkaan. Aiemmin mielessäni oli ollut kauhukuva, että joudun synnärille mieheni ollessa työreissussa ja tämä melkein nyt toteutuikin. Mies kun sattui menemään juuri sinä aamuna koulutukseen useaksi päiväksi Savoon. Lisäksi kotona odotti koiramme, jolle piti keksiä hoitaja.
Pääsin kuitenkin pyynnöstä lähtemään osastolta samana iltana, kun supistukset saatiin laukeamaan lääkityksellä. Sain kuitenkin käskyn tulla takaisin, mikäli supistelut alkavat jälleen. Yöllähän ne sitten alkoivatkin jälleen, mutta päätin mielessäni, että en lähde ellei ne ala olemaan kovin kivuliaita. Supistukset kestivät jälleen puolillepäivin ja kävin vielä synnärillä kysymässä miten tilanteen kanssa edetään. Kätilö käski pysytellä vielä kotona ja seurailla tilannetta. Kotiuduin jälleen nyt 2 viikon sairausloma todistuksen kera.
Nyt valmistaudutaankin kotona vaavin syntymään ja yritetään ottaa iisisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti