perjantai 27. joulukuuta 2013

rv 29+1

Pientä taukoa kertynyt kirjoittelusta joulukiireiden vuoksi. Lähinnä siksi, että en ole viitsinyt ottaa kuvia! Olen ollut niin tympääntynyt tuohon meidän digikameraan, jolla saa vain huonolaatuisia kuvia. Mielestäni blogissa tulisi aina olla kuvia. Onneksi joulupukki muisti minua tässä asiassa...

Joulu vietettiin kotipaikkakunnallani vanhempieni tykönä, jonne olivat myös muut sisarukseni saapuneet. Oli ihanaa rentoutua kotona muutaman päivän ajan ja nauttia läheisten seurasta. Pikkuveljen lapsi vietti ensimmäisen joulun myös tuolla. Tuo ihanuus on kasvanut jo kovaa vauhtia ja viime näkemästä oli tainnut jo kertyä turhan kauan aikaa. Sen verran pitkään hänen kesti tottua tätiin. Alunperin oli tarkoituksena, että minä olisin toiminut joulupukkina, mutta lopulta päätettiinkin, ettei pukki tänä vuonna käy vielä ollenkaan. Kaikki saivat jälleen paljon lahjoja ja vanhempani olisivat taas ansainneet selkäsaunan siitä hyvästä, että olivat hankkineet meille lapsille liikaa kaikkea. Puoliso yllätti minut myös täysin paketilla, joka sisälsi järkkärin! Kyyneleethän mammalta tuli pakettia avatessa! Vielä kun saisi perehdyttyä kunnolla tuon laitteen käyttöön niin alkaa tännekin kuvia tulla!




Joulun jälkeen on ollut hieman vaikea sopeutua taas työrytmiin ja oma jaksaminen on alkanut olemaan koetuksilla raskauden vuoksi. Tällä hetkellä eletään rv 29+1. Väsymys painaa ja mielialakin on heitellyt ensimmäistä kertaa raskauden aikana. Tällä hetkellä tulee kyynelehdittyä hyvinkin herkästi ja suutahdettua pienistäkin asioista. Onneksi puoliso on ollut hienona tukena ja jaksanut kaikkia mielialanvaihtelujani. Närästys on myös kammottavaa muutamana päivänä. Omeprazolista en enää ole saanut riittävää vastetta, joten kävin vielä apteekista ostamassa rennitä. Näitä onkin saanut napsia suht tiuhaan.

 Kaikenlisäksi kävin jälleen sokerirasitustestissä ja kuinkas ollakkaan sain raskausajan diabetes-diagnoosin.. Nyt ollaan sit seurailtu muutamana päivänä verensokereita, jotka tosin ovat olleet oikein hyvissä lukemissa. Joulun aikana en ole kovin tarkasti nyt katsonut syömisiäni ja muutaman satunnaisarvon napsattuani olen saanut tällöinkin oikein mallikkaita numeroita. Ei siis syytä huoleen, vaikka hieman tuo tympäisikin koko homma. Tuleepahan tarkemmin katsottua nyt mitä syö kun on tarkemman seurannan alla. Laskin tuossa myös, että enää olisi 27 arkipäivää ennen mammaloman alkua! Nyt täytyy vain levätä työpäivän jälkeen ja muistaa kerätä voimia. Lopputsempit päälle!





maanantai 9. joulukuuta 2013

Mahakkaan tontun talkoot




Täällä on ollut oikein tonttujen paja viikonloppuna! On paketoitu, siivottu, leivottu ja askarreltu kortteja. Itse en ikinä oikeastaan osta valmiskortteja vaan kortit täytyy tehdä itse. Kumma kyllä vaikka miten aikasin niiden tekemisen aloittaa niin siltikin tahtoo tulla kiire! Ja miksi osoitteet ovat aina hukassa?!
 



Tää oli hirmuisen kätevä! Nimittäin puolateline, jonne sujautin lahjapaperikerät! 


Nyt me saatiin se uusi sohvakin! Kerran jouduttiin katsomaan Emmerdale keittiönpöydän tuoleilla. Olo oli niin kuin kirkossa.. Eräs viikonloppu sitten startattiin appivanhempien pakettiauto ja suunnattiin sohvaostoksille. Aluksi näytti jo pahalta ja epäiltiin, ettei meidän budjetti tule riittämään minkäännäköiseen sohvaan. Viimein kuitenkin löydettiin kaikinpuolin sopiva löhönurkkadivaani, jonka kätisyyskin oli vaihdettavissa. Siitä plussaa! Kyseinen sohva oli liikkeessä näytillä ja varastossa ei sillä hetkellä ollutkaan yhtään samanlaista. Arvioitu toimitusaika näytti vkoa 2. Onneksi saatiin näytesohva sitten mukaan, eikä enää tarvitse katsoa Emmerdalea selkä suorana! Tää neiti nimittäin löhöää!


Huomasin, että siivoaminen alkaa olemaan todella hankalaa maha-asukkaan vuoksi. Tällä hetkellä menossa 26 rv. Meinasin jo jättää siivoamisen alun alkaen väliin nostaessani lehteä lattialta. Niin vaikeaa tuokin jo oli.. Mies tuli sitten lohduttelemaan ja kertoi osallistuvansa siivoukseen. Tosin hänelläkin meinasi mennä hermo siivotessa kun käskytin mitä pitää tehdä. Oli tosi luksusta kuitenkin nostaa siivouksen päätteeksi jalat sohvalle.


Vaavin potkut alkavat tosiaan jo näkyä päällisin puolinkin. Iltaisin on välillä ollut hankalaa päästä uneen, koska pystyn nukkumaan enää kyljellään ja vauva hermostuu patjasta joka painaa sitä. Yleensä kun hiljennyn nukkumaan hän aloittaa vimmakkaan patjan potkimisen. Minun silittelyyn ei aina ole hiljentynyt, mutta viimeistään kun puoliso on paijaillut hetken masua on vaavi rauhoittunut. Selällään hetkenkin oleminen on hankalaa iskiashermokivun vuoksi. Pariin otteeseen olen jäänyt ikäänkuin jumiin selälleni, kun kipu on estänyt liikkumasta. Olen myös huomannut kärsiväni liitoskivuista. Nivuset ovat välillä tuntuneet siltä kuin olisin päiväkauden ratsastanut hevosella pitkin metsiä.. 


Töissä olen joutunut myös jääviytymään tietyistä työtehtävistä, kun ei raskasta taakka voi nostaa. Eikä kyllä jaksa toimiakaan yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin ennen. Olen monesti nukahtanut kotona sohvalle työpäivän päätteeksi. 


Vasemmalla näkyy vilaus mun joulukalenterista. Joo, mulla on oma "Rölli"-joulukalenteri, jolla puoliso yllätti minut yksi päivä. Olihan tuo ostanut itselleenkin samanlaisen.. Hieman kateellinen olin kyllä tuttavaperheen lapselle, jolla oli prinsessakalenteri ja mulla Rölli..


Tehokkaan päivän päätteeksi iltapalaksi syötiin torttuja, namskis!


torstai 5. joulukuuta 2013

Eläimiä ulkona




Miehen kummityttö vietti viikonloppua meillä ulkoilun merkeissä. Päätettiin yhdessä rakentaa linnuille oma ruokintapaikka. Oikeastaan innokkain rakentaja ja lintujen bongaaja oli mieheni.. Kummityttö taisi kiinnostua enemmän karvakaverimme kanssa leikkimisestä ja lumipallojen rakentelusta kuin lintujen ruokintapaikan suunnittelusta.




Tokmannilla oli hieno valikoima lintujen mökkejä; oli pientä ja suurta, ylellistä ja vaatimatonta. Päädyttiin puiseen tupaan, joka mielestämme oli hienoin. Sieltä kelpaa tirppojen hakea murua rinnan alle!




Nyt voidaan bongailla lintuja keittiön ikkunasta ruokaillessamme. Muutamia talitinttejä nyt ainakin ollaan nähty ruokailemassa. Ruokaintapaikan vieressä linnuille suojaa antavat syreenipensaat. Sinne ne talitintit suhahtavat siemen nokassaan ja hakevat lisää. Kaurat eivät ole linnuille kelvanneet. 

Pelkäsin kyllä, että tontillamme alkaa vilistää kissoja lintujen perässä, mutta toistaiseksi näitä ei ole ainakaan näkynyt. Naapurustossamme on hirvittävästi kissoja! Itse en pidä kissoista erityisemmin ja vielä vähemmän olen pitänyt siitä, kun auton konepelliltä on löytynyt naapurinkissan jäljet.. Nämä mokomat käyvät ilmeisesti lämmittelemässä välillä auton konepellillä. Toki on hyvä, että ne metsästävät niitä kammottavia hiiriä, joita todennäköisesti on paljon lähistöillä olevien peltojen vuoksi. En silti kaipaa niitä meidän pihallemme. Välillä kun olen huomannut niiden hiiviskelevän pihallamme, olen usuttanut koiramme niiden perään..




Tontin laidalla on kuusia, jonka alle siroteltiin heinää jäniksille. Muutamat jäljet oli tuonne myöhemmin ilmestyneetkin! En tiedä mitä naapurit tuumaavat, kun pihalla alkaa kipittää ties minkä näköistä elukkaa..




Tämä lumikoira ilahdutti minua kovasti! Päikkäreillä ollessani mies ja kummityttö olivat väkertäneet vahtikoiran. Kertoivat, että muutoin niin hiljainen koiramme Eetu oli murahtanut sille sen nähdessään, mutta lumikoira oli ollut vaiti. Yhtä huvittavaa on ollut nyt päästää Eetu pissalle ulos, koska se on näyttänyt aina unohtavan lumikoiran olemassaolon ja jäävän hetkeksi epäluuloisena sitä tuijottamaan ennen pissan luikautusta.. Joo, ei se meidän Eetu vissiin fiksuimmasta päästä ole.. 





 Kaariporttikin sai ylleen joulukoristeet. Ne valaisevat nätisti ja toivottavat vieraat tervetulleiksi. Valot laitettiin toimimaan ajastimella. Ne syttyvät aina samaan kellon aikaan pimeän tultua.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Rakas joulupukki...

Paikallisessa Tiimarissa oli alennukset ja vapaapäivänäni eksyin sinne muutaman paikallisen mummukan kanssa yhtä aikaa. Kaikki jäljellä olevat tavarat olivat -70% alennuksessa. Tiimari on aina ollut yksi lempipaikoistani askartelusta nauttivana ihmisenä. Äitini muistaa aina ajoittain kiusata minua siitä, että pienenä kun hän oli kysynyt minulta mitä oikein haluan jouluna lahjaksi, olin vastannut; "vihreää ja punaista lahjapaperia". Sain kuin sainkin ilmeisesti noita lahjapapereita leluihin käärittyinä ja loppuviimein taisin olla niistä enemmän kiinnostunut kuin saaduista lelulahjoista. 

Tiimarissa oli jäljellä muutama rottinkikori ja kahmaisin ne mukaani 3e/kpl hinnalla. Osa koreista pääsi heinäseiväshyllylle ja osa wc:hen tavaroiden säilytystä varten. 




Välillä mietiskelin tuon wc peilin spraymaalaamista pinkiksi... Mutta toistaiseksi se on jäänyt "arvokkaan kultaiseksi". Alustavasti olen myös katsastellut miten laattoja voisi maalailla. Wc-laatat ovat aika neutraalit, mutta tuosta kukasta, joka heijastuu peilistä niin en vain ole oppinut pitämään.










Ps. pukki, olen ollut kiltti. Tänään toivoisin joulupukilta terveyttä, hieman enemmän rahaa, rakkautta ja onnellisuutta punaiseen ja vihreään glitterpaperiin käärittynä.