maanantai 3. kesäkuuta 2013

Autoilua ja väkivallasta luopumista


Suunnittelin lähtöä naapuripitäjään hakemaan rukkia ja samalla käyntiä autoliikkeessä. 
Sain isältäni lahjaksi viime jouluna oman auton, koska häntä säälitti minun pyöräilyni töihin pakkasella ja sateella. Mukava kakkosautohan se on. Pääsee paikasta A paikkaan B. Tosin tänä aikana auto saattaa sammua muutaman kerran. Kertaalleen käytin sitä jo aikaisemmin merkkihuollossa, jotta voisivat katsoa tietokoneelta mikä sitä oikein vaivaa. Syytä ei merkkihuollossa selvinnyt, mutta arveluja ongelman aiheuttajasta kumminkin. Toistaiseksi olen antanut asian olla. Sammuu jos sammuu ja sitten käynnistellään uudelleen!




 Tänään ajattelin ottaa selvää seuraavasta mukavuusongelmasta, nimittäin autoradion toimimattomuudesta. Alkuperäinen radio oli lukkiutunut jo saadessani auton ja ajaminen ilman taustamusiikkia on ankeaa ainakin pidemmällä matkalla. Kokeilin ennen merkkihuoltoon vientiä googlettelemalla selvittää saisiko autoradion koodilukon avattua itse ja helpot ohjeet löytyivätkin täältä. Autoradiota yritin irroittaa, jotta saisin selville sarjanumeron laitteesta mutta tämä oli vaikein osuus! Eihän minulla mitään irroituskoukkuja ollut tähän hommaan! Luovana naisena otin esille sukkapuikot ja yritin näitä tunkea etupaneelissa sijaitsevaan neljään reikään siinä onnistumatta, puikot olivat liian paksut! Hävettää myöntää, että tämän jälkeen kokeilin vielä grillitikkuja ja hiuspinnejä...!! En osannut arvata, että juuri irroittaminen olisi hankalin osuus. Suunnittelin käyttäväni myös väkivaltaa irroittamiseen, mutta päätin kuitenkin jättää asian siihen. Kerkesin jo hankkia tietokoneelle ohjelman, johon voi syöttää sarjanumeron koodin saamiseksi. Seuraavaksi vien auton kumminkin merkkihuoltoon ja saavat siellä selvitellä asiaa. Onneksi grillitikut eivät katkenneet reikiin..






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti