Vanhoja ikkunoita

Tein järisyttävän löydön fb-kirppikseltä! 

Lähistöllä myytiin 15kpl vanhoja ikkunoita. 

Sain nämä ikkunat 20e yhteishintaan ja olen todella tyytyväinen! 

Ikkunat haettiin yhdessä Ellenin kanssa.

 Mukana meillä oli enirolta tulostettu kartta. 

Muutamaan otteeseen tää mamma ajoi väärin, mutta tajusi kuitenkin aika pian kääntyä oikealle tielle. 

Lopulta löydetiinkin maatilan pihalle lukuisten pikkuteiden ajamisen jälkeen. 

Myyjä oli lastannut ikkunat pihalle valmiiksi ja laittoipa vielä pari kuvaa kännykkään pihapiiristä etukäteen, jotta tiedetään olevamme oikeassa paikassa.

Hieman päänvaivaa aiheutti se, että sain kaikki ikkunat mahtumaan farkkuumme, mutta hyvinhän ne sinne lopulta upposivat! 

Suunnittelin, että näistä ikkunoista olisi mukava 

saada oma pikkuinen kasvihuone. 

Kasvihuonetta varten tarvitaan vielä lisää ikkunoita.

 Onneksi tällä 

projektilla ei vielä ole kiire!

Paska reissu

Viikonloppu vietetty enemmän ja vähemmän mukavissa merkeissä. Mukavinta oli viettää kokonainen viikonloppu mamman hoivissa ja nauttia perheenjäsenten seurasta. Mies paneloi appivanhempien koirankoppia ja itse keskityin neulomiseen. Illat meni televisiota katsellessa ja naureskellessa kyyneleet silmissä. Syötiinpä tuota täytekakkuakin, jonka siskoni oli tehnyt äidi 45-vuotis syntymäpäivän kunniaksi! Onnea äiti <3

Kotimatka oli sitten sieltä, syvältä ja poikittain.. Puolessavälin kotimatkaa auton takarengas puhkesi. Ajettiin tienposkeen vaihtamaan vararengasta. No eihän meillä ollut autossa rengasavainta kuitenkaan, jolla olisi renkaan vaihtanut! Ja eihän meillä KUMMALLAKAAN ollut kännykässä virtaa akussa (emme olleet varautuneet niin pitkään vierailuun lapsuudenkotonani), jotta olisimme soittaneet apua.. Miehen kännykässä riitti virtaa kuitenkin tekstiviestin kirjoittamiseen isälleni. 

Raskaana ollessani olen vielä kärsinyt minimaalisesta rakosta. En ollut varautunut puskapissaamiseen ja jaloissani oli korkkarit. Siinä sitten maha pystyssä piti rämpiä ojan yli tiheeseen pusikkoon pissille. Tunsin itseni ihan viidakkoihmiseksi kävellessäni pusikossa tiikerikuosinen mekko päällä, oksien raastaesssa naamaa.. Onneksi sain suoritettuani asiat ja pääsin vielä ehjin nahoin takaisinkin autolle. 

Koska emme tienneet milloin isä lukisi viestin niin jouduin pysäyttämään ohi ajavan auton. Ystävällinen mies antoi rengasavaimen lainaan, MUTTA... Vararengas ei sopinut paikoilleen!!! Mies lainasi vielä kännykkää, jotta sain soittaa isälleni. Numeroahan en tietenkään muitanut ja se piti kysyä nollakakkosesta. Isä kertoi jo  soittaneensa apua paikalle kummipojan äidistä, joka asui lähistöllä. Pienen odottelun jälkeen tämä enkeli riensi avuksemme ja käytti miestäni lähistöllä sijaitsevan tuttavansa luona, joka harrastaa jokkisautoilua. Hän epäili, että kyseisellä miehellä saattaisi olla ylimääräisiä renkaita. Mies antoi ystävällisesti mukaamme renkaan ja eikä hyväksynyt maksuakaan! Pian tämän jälkeen saimmekin renkaan vaihdettua ja jatkettua kotimatkaa.

Tämän jälkeen tiedän:

1. Ekkeri on paska auto.

2. Tarkistaa, että puhelimessa on virtaa.

3. Tarkistaa, että autossa on rengasavain.

4. Tarkistaa, että sinulla on oikea rengas vaihdettavaksi.

5. Hankkia autoon kengät, joilla pääset puskapissille.

Impala

Tunnustan olevani autotyttö. En halua kuitenkaan tunnustaa, etten ymmärrä niiden tekniikasta mitään, mutta ulkonäöllisistä asioista sitäkin enemmän! Jenkit kuuluvat lähelle sydäntä, ehkä sen takia, koska meillä on perhepiirissä rakastettu aina niiden uniikkia ulkonäköä. Ja se ÄÄNI! Pruuuum! 

Mikään ei saa minua hymyilemään suuremmin kuin kesäpäivä ja jenkkiajelu! 

Isäni sanoo Impalaansa "lapseksi". Sanoo, että se on meistä lapsista myös halvin.. 

Autonavaimia ei isältä myöskään saa kovin helposti lainaan... Käytiin kuitenkin vkoloppuna ajelemassa rekkanäyttelyyn naapuripitäjään äitini, siskoni ja isäni kanssa. Samaisena päivänä oli auto ensin ollut kaupungin juhlan autonäyttelyssä, jossa parasta autoa sai äänestää.

Haaveilen, että sitten kun kasvan isoksi ja saan lottovoiton, ostan oman jenkin ja ajelen sillä auringonlaskuun. Tällä hetkellä minun "jenkkini" on Ford Escort. Siinä on toinen  takarengas tyhjänä ja se odottaa korjausta etupihallamme.

Ilman musiikkia

Koko eilinen aamupäivä meni soittellessa erilaisiin liikkeisiin autoradion koodinpurusta. Tästä riittäisi vaikka minkä verran juttua ja naurua, mutta ei siitä sen enempää.. Lopputulos on kuitenkin se, ettei musiikkia edelleenkään kuunnella autossa..

Rukki saapui kotiin puolatelineen kera! On se hieno! Kotia päästyäni pesin sen ja nyt täytyy vielä suunnitella, mikä on paras paikka sille. Pohdin rukin maalaamista valkoiseksi, mutta päädyin säilyttämään alkuperäisen värin. Ajan patinaa rukista löytyy mielin määrin ja se on hyvä! Puolateline tuli myöskin tarpeeseen. Askartelevana ihmisenä saan nyt laitettu kaikki nauhat kätevästi tähän telineeseen.

Iltapalaksi tehtiin miehen toivomuksesta grillivartaita, namskis! Nakkeja, tomaatteja, vuohenjuusta, pekonia, paprikaa ja kanaa. Mies toimii meillä tällä hetkellä grilli maestrona. Täytyy myöntää, että hän on muutenkin parempi kokki kuin minä. Itse en ikinä jaksa panostaa ruuanlaittoon. Varsinkin töistä tullessa tulee pikaiseen tehtyä jotain nopeaa. Laatikkoruuat ovat parhaita, kun seuraavana päivänä voi syödä töissä samaa evästä ja illalla lämmittää ruoaksi.

Eetusta on kasvanut jo iso poika! Pian 8kk vanha kultainennoutaja. Sisäsiistiksi oppi tosi joutuin, ehkä senkin takia, että mieheni oli tuolloin vielä kotona ja huolehti sisäsiistiksi opettelusta. Eetu on täysi perheenjäsen. Lapsettomina tulee varmaan välilä hieman inhimillistettyäkin Eetua. Mieheni puhuu "isästä" ja "mammasta" Eetulle.. Ja samaa toistan minäkin. Onneksi nyt lomalla on aikaa viettää enemmän aikaa Eetunkin kanssa. Lenkkeily, lelut ja namit ovat parhaimpia hänen mielestään. Vähemmnän mukava lempipuuha mamman mielestä on myös pulikoiminen meidän terassin koristealtaassa. Toissapäivänä Eetu istui kuin poreammeessa altaassa. Mahtoi postinjakajaakin naurattaa kun koira istuu altaassa ja minä huudan "se ei ole mikään poreamme, tule ylös sieltä!!".

Terkkuja Eetulta ja mammalta blogin vierailijoille:

 Muistakaa viilennellä vedessä ja syödä nameja!

Autoilua ja väkivallasta luopumista

Suunnittelin lähtöä naapuripitäjään hakemaan rukkia ja samalla käyntiä autoliikkeessä. 

Sain isältäni lahjaksi viime jouluna oman auton, koska häntä säälitti minun pyöräilyni töihin pakkasella ja sateella. Mukava kakkosautohan se on. Pääsee paikasta A paikkaan B. Tosin tänä aikana auto saattaa sammua muutaman kerran. Kertaalleen käytin sitä jo aikaisemmin merkkihuollossa, jotta voisivat katsoa tietokoneelta mikä sitä oikein vaivaa. Syytä ei merkkihuollossa selvinnyt, mutta arveluja ongelman aiheuttajasta kumminkin. Toistaiseksi olen antanut asian olla. Sammuu jos sammuu ja sitten käynnistellään uudelleen!

 Tänään ajattelin ottaa selvää seuraavasta mukavuusongelmasta, nimittäin autoradion toimimattomuudesta. Alkuperäinen radio oli lukkiutunut jo saadessani auton ja ajaminen ilman taustamusiikkia on ankeaa ainakin pidemmällä matkalla. Kokeilin ennen merkkihuoltoon vientiä googlettelemalla selvittää saisiko autoradion koodilukon avattua itse ja helpot ohjeet löytyivätkin täältä. Autoradiota yritin irroittaa, jotta saisin selville sarjanumeron laitteesta mutta tämä oli vaikein osuus! Eihän minulla mitään irroituskoukkuja ollut tähän hommaan! Luovana naisena otin esille sukkapuikot ja yritin näitä tunkea etupaneelissa sijaitsevaan neljään reikään siinä onnistumatta, puikot olivat liian paksut! Hävettää myöntää, että tämän jälkeen kokeilin vielä grillitikkuja ja hiuspinnejä...!! En osannut arvata, että juuri irroittaminen olisi hankalin osuus. Suunnittelin käyttäväni myös väkivaltaa irroittamiseen, mutta päätin kuitenkin jättää asian siihen. Kerkesin jo hankkia tietokoneelle ohjelman, johon voi syöttää sarjanumeron koodin saamiseksi. Seuraavaksi vien auton kumminkin merkkihuoltoon ja saavat siellä selvitellä asiaa. Onneksi grillitikut eivät katkenneet reikiin..