RV 34+4 äippäpoli kontrolli

Äippäpolikontrolli takana, rv 34+4. Vauva jakselee hyvin ja sairauslomaa jatkettiin vielä 2 päivällä, tämän jälkeen alkaakin sitten virallinen äitiysloma! Kohdunsuun katsottiin kasvaneen entisestään vrt. 2 viikon takaiseen käyntiin, jolloin supistelujen takia jouduinkin osastolle. Tällä hetkellä vaavin painoarvio oli 2350g! Äippäpolille varattiin vielä rv 38 käynti raskausdiabeteksen vuoksi. Tuolloin katsotaan uudelleen vauvan painoarvio. Toistaiseksi (?) vaavi on kuitenkin kasvanut tasaista keskikäyrää ja mamman vs-arvot ovat olleet kohtuullisia. Oli puhetta, että rv 36 jälkeen voi alkaa itseään rasittamaan enemmän, koska vaavin tuloa ei enää tämän jälkeen estellä. Sokerivauvoilla vain tahtoo olla syntymän jälkeen mahdollisuus hypoihin ja heidän keuhkotkin tahtovat kehittyä muita hitaammin..

Synnäriä varten pyydettiin aiemmin täyttämään lomake, jossa vaikein kohta oli varmaan lapsen nimen päättäminen. Tietenkään kyseinen paperi ei tarkoita sitä, että nimivaihtoehto jäisi lopullisesti voimaan. Nimen valinta oli kuitenkin hirveän hankalaa..  Saa nähä millaiseen lopputulokseen päädytään ja kuinka kovaa kädenvääntöä miehen kanssa täytyy tehdä ennen tätä.. 

Rakenne ultra

Viimein koitti kauan odotettu rakenneultra. Ultrauksen suoritti jo viime kerralla tutuksi tullut nuori nainen. Olen laskenut päiviä yhdessä puolison kanssa milloin päästään jälleen näkemään vaavi! Ultraus kesti noin tunnin ajan ja mikä helpotus kun kaikki vaikutti olevan kunnossa! Kaikilta mittasuhteiltaan vastasi viikkoja ja elimet näyttivät normaaleilta, mitään poikkeavaa ei löytynyt. Ja tokihan meillä oli toiveena myös saada kuulla mahdollinen sukupuolikin. Hieman vaikeaa oli sukupuolen tunnistus, sillä vaavi liikkui kovasti ja piti käsiä ja jalkoja kalleuksien edessä. Mutta 80% varmuudella tullaan vaaville tarvitsemaan mekkoja! Ja tällainen olo on itsellänikin on ollut, että mahassa kasvaa pieni tytär.. Oma lapsi!

Oli hellyttävää nähdä varpaiden koukistelut, nyrkin uppoaminen suuhun ja haukottelu! Tietenkin hieman huvitti ajatus siitä, että pian huushollissamme on kaksi Justiinaa pitämässä Herra Puupäälle kuria.. 

Mistä on pienet tytöt tehty, mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista kukkaista inkivääristä kanelista;

Niistä on pienet tytöt tehty!

Mihin vauvat tarvitsevat taskuja?

Vietimme puolison kanssa laatuaikaa käymällä kahdestaan shoppailemassa. Suunnistimme Zeppeliiniin etsimään minulle mammatalvitakkia. Valikoima oli tosi kehno. Kokeilin muutamaa takkia, mutta mikään ei miellyttänyt ulkonäöltään tai väriltään tms. Hauskin vaihtoehto takiksi oli musta pitkä talvitakki, jonka puettuani päälleni näytin aivan ampiaiselta! Pienet jalat ja kädet ja suuri pyöreä kroppa. Saatiin hyvät naurut.. Takki jätettiin suosiolla kauppaan. Pitihän sitä käydä vauvanvaatteita taas ihailemassa ja löysinkin yhden valkoisen pörröisen pipon, jossa oli korvat sekä hoitoalustan. Mies ihmetteli mihin vauvat tarvitsevat taskuja näyttäessään vauvojen farkkuja. 

Kävimme nauttimassa kiinalaisessa buffetissa ihanaa ruokaa mahamme täyteen. Tämän jälkeen ei enää hirveenä jaksettukaan kiertää kauppoja. Olin luvannut, että menemme vielä yhdessä pelaamaan City biljardiin snookeria. Hieman vaikeaahan tuo pelaaminen oli mahan ollessa tiellä, mutta hauskaa kylläkin! Hävisin aivan 100-0, mutta sain kuitenkin kokea pari onnistumisen tunnetakin. Pelasimme pari erää ja lähdimme kotiin syömään irtsikoita ja katsomaan housea.

Mahan kasvun ikuistaminen

Mies päätti yllättää tuomalla minulle kolme valkoista gerberaa, eikä minulla ollut edes synttärit. No täytyy tunnustaa, että tämän romanttisen eleen takana on monta hihaan tarttumista kaupassa "milloin sä tuot mulle kukkia?". No nyt hän toi! 

Odotan milloin lumet tulevat maahan, sillä ilma on kääntynyt lähipäivinä hyvinkin koleaksi. Aamulla tiekin oli paikoin jäässä ajaessani töihin. On aika myös kaivaa talvivaatteita komeron perältä esiin. Täytyy pohtia, mistä löydän itselleni talveksi takin, johon myös mahani kanssa mahdun.

 Pimenevissä illoissa on se hyvä puoli, että voi alkaa nauttimaan tuikkujen loisteesta ja takan lämmöstä. Viikonlopun kunniaksi ostin tuossa aiemmin itselleni herkullisia tuoksukynttilöitä. Pari projektiakin on tällä hetkellä menossa mutta niistä lisää myöhemmin... 

Ensimmäinen kolmannes

Tosiaan aika menee joutuin. Olen laskenut päiviä, milloin ensimmäinen kolmannes on ohitse ja todennäköisyys raskauden jatkumiselle nousee. Nyt tämä kriittinen vaihe on takanapäin ja voi jo hieman huokaista. Varhaisraskauden sikiöseulonta näytti kaiken olevan kunnossa. Lisäksi jouduin käymään jo nyt ensimmäisen kerran sokerirasitustestissä, joka myöskin sulki ainakin toistaiseksi raskausdiabeteksen pois. Voin sanoa, että oli todella inhottavaa juoda kaksi motillista sitä etäisesti vadelmalta maistuvaa glukoosiliuosta. Onneksi olen tunnetusti sellainen sokerihirmu, että vähemmän imelälle ihmiselle olisi litkun juominen ollut varmasti paljon hankalampaa. Tosin en itsekään kokemuksesta paljoa nauttinut.

Terveydenhoitajalla kävin myös Columbon kanssa. Oli niin jännittävää kuulla sydänäänet ja raivoisa potku/nyrkin isku, kun terveydenhoitaja häiritsi dopplerilla. Olen voinut nyt muutaman viikon ajan oikein hyvin. Kuulun niihin onnekkaisiin, joiden ei tarvitse oksennella raskauden aikana. Olen lähinnä kärsinyt pahoinvoinnin tunteesta, kun nälkä on päässyt yllättämään. Varsinaisia mielitekoja ei ole enää ollut. Toki 1-2 vkon ajan oli hirveä valkosipulihimo. Sitä piti tunkea joka ruokaan. Nyt ei valkosipuli kiinnosta, onneksi, taisin haista aika kesto-pahalle. Farkkuja en voisi kuvitella laittavanikaan päälle. Terveydenhoitajan mukaan kohtu on yllättävän korkealla, navan kohdalla. Siksi raskaus näkyykin ulospäin selvästi. Olen huomannut paitojen myös käyvän pikkuhiljaa lyhyiksi. Kävin jo ostamassa ensimmäisiä äitiysvaatteita. Ja voi miten hienoja vaatteita mammoille on tarjolla! Vau! Mahan kasvatus jatkukoon!

Columbo vilkuttaa

T'änään saimme ihka ensimmäiset kuvat Columbosta kotiin!!! Niskaturvotuksen mittauksen teki kaksi kätilöä. Toinen heistä oli opiskelija, joka suoritti tutkimuksen. Kaikki vaikutti olevan kunnossa. Varattiin rakenneultraan samalla aika, silloin pitäisi sukupuolikin näkyä! Vaavi liikkui mahassa villisti ja saimme kuvan itselle, jossa hän näyttäisi vilkuttavan! 

Heheiii! 

Columbo

Kuluneiden viikkojen aikana olen tutustunut uuteen ihmiseen, joka on muuttanut minua paljon. Pelko on kuitenkin ollut suuri, että polkumme eroaisivat jossain vaiheessa. Onneksi hän on kuitenkin pysynyt kanssamme. Rakkaus kasvaa päivä päivältä tätä ihmettä kohtaan ja hämmästyttää, mutta myös pelottaa hieman. Odotan kovasti, että tapaamme muutaman kuukauden päästä. 

-Äiti Kaniini-

Ps. isäsi on antanut sinulle kutsumanimen "Columbo"