Ensimmäinen kolmannes

Tosiaan aika menee joutuin. Olen laskenut päiviä, milloin ensimmäinen kolmannes on ohitse ja todennäköisyys raskauden jatkumiselle nousee. Nyt tämä kriittinen vaihe on takanapäin ja voi jo hieman huokaista. Varhaisraskauden sikiöseulonta näytti kaiken olevan kunnossa. Lisäksi jouduin käymään jo nyt ensimmäisen kerran sokerirasitustestissä, joka myöskin sulki ainakin toistaiseksi raskausdiabeteksen pois. Voin sanoa, että oli todella inhottavaa juoda kaksi motillista sitä etäisesti vadelmalta maistuvaa glukoosiliuosta. Onneksi olen tunnetusti sellainen sokerihirmu, että vähemmän imelälle ihmiselle olisi litkun juominen ollut varmasti paljon hankalampaa. Tosin en itsekään kokemuksesta paljoa nauttinut.

Terveydenhoitajalla kävin myös Columbon kanssa. Oli niin jännittävää kuulla sydänäänet ja raivoisa potku/nyrkin isku, kun terveydenhoitaja häiritsi dopplerilla. Olen voinut nyt muutaman viikon ajan oikein hyvin. Kuulun niihin onnekkaisiin, joiden ei tarvitse oksennella raskauden aikana. Olen lähinnä kärsinyt pahoinvoinnin tunteesta, kun nälkä on päässyt yllättämään. Varsinaisia mielitekoja ei ole enää ollut. Toki 1-2 vkon ajan oli hirveä valkosipulihimo. Sitä piti tunkea joka ruokaan. Nyt ei valkosipuli kiinnosta, onneksi, taisin haista aika kesto-pahalle. Farkkuja en voisi kuvitella laittavanikaan päälle. Terveydenhoitajan mukaan kohtu on yllättävän korkealla, navan kohdalla. Siksi raskaus näkyykin ulospäin selvästi. Olen huomannut paitojen myös käyvän pikkuhiljaa lyhyiksi. Kävin jo ostamassa ensimmäisiä äitiysvaatteita. Ja voi miten hienoja vaatteita mammoille on tarjolla! Vau! Mahan kasvatus jatkukoon!