Esikoisena olen aina olettanut, että olen ensimmäinen sisaruksistani, joka saa lapsen, joka menee naimisiin, joka hankkii talon jne. Ei en ole ollut. 2 vuotta nuorempi veljeni on saanut muutama kuukausi sitten esikoisensa ja aikoo nyt vielä hurauttaa naimisiin tulevana vkonloppuna.
Häiden suunnittelu on stressaavaa puuhaa kenelle tahansa. On askartelua, kutsujen lähettelyä, paikkojen varausta, budjetin ylittämistä ja pohtimista. Siinä, jos missä punnitaan parisuhteen kesto, kun aletaan suunnittelemaan häitä ja lähipiirin hermot. Mieheni pohti, että kun me menemme naimisiin voisimme pitää verkkari-teemalla häät.. Huh huh.. Tuskin! Minä haluan valkoisen unelma-puvun ja kunnon häähössötykset! Ei maistraattia ja salaa naimisiin menoa! Ja ei, ei verkkareita.
Olemme mieheni kanssa kantaneet kortemme kekoon tekemällä opastekyltit kirkolle ja hääpaikalle. Askartelimpa vielä kyltin hääauton takalasiin. Vielä pitäisi huomenna koristella hääpaikka ja hääauto laittaa kuntoon. Muutamia leikkejä olen suunnitellut hääparille. Heidän toiveenaan oli, ettei häissä saa olla mitään nolaus-juttuja. Ja itsekin olin sitä mieltä, ettei sellaisia järjestetä. En haluaisi itsekään sellaisia. Tosin suunnittelimme, että häissä voidaan äitimme siepata morsiamen sijaan, mutta jättää hankkimatta takaisin. Tämä vitsinä. Ihailen äitiäni suuresti. Hänen kanssaan on helppo jutella kaikesta ja olemme aina olleet läheisiä. Ikävä tulisi, jos äitiä ei tuotaisi takaisin.
Perhe <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti