Kolhiintunutta ja kokenutta

Pääoven eteen olen hieman yrittänyt tehdä jouluista tunnelmaa myös.

Somisteita hankittu varastosta ja luonnosta.

Vain lumi puuttuu!

Tikkaat löytyi takapihalta tontin reunalta.

Sinne on aikoinaan haudattu kanala.

Kyseiset portaat saattavat olla kanalan jäämistöä.

Lahothan ne on, mutta jotenkin sympaattiset.

Siellä ne retkottivat osin maanpeitossa, hyljättyinä.

Minulle ne olivat aarre.

Kyntteliköt tahtovat ruostua hiljalleen ulkona.

Mutta eihän se haittaa!

Vanhoja ja kokeneita täytyy kunnioittaa.

Jospa ensi kesänä saataisiin rappusetkin valmiiksi.

Maalaus ja kaiteet uupuu.

Mutta eipähän väkertelijöitä lopu tekeminen, 

kun on aina joku projekti jossain kesken enemmän tai vähemmän.