Kultainennoutaja Eetu täytti tänään 1 vuoden. 8 kuukautta ollaan kasvatettu karvakaverista kunnon perheenjäsentä onnistuen ja epäonnistuen. Välillä on siivottu oksennuksia, kakkoja, haisteltu pieruja, silitelty, lohduteltu ja kasvettu yhdessä. Välillä on mennyt hermo, mutta ikinä en voisi luopua tuosta karvakamusta. Kasvattajen taitoja on opittu ja siivoushullu luonteeni on joutunut välillä koetuksille karvoista, joita löytyy välillä lattioilta ja omastakin suusta. Mies ja koirakamu ovat parhaimmat ystävykset ja luulen, että niillä on keskenään välillä ajatusten vaihtoja, joista minulla ei ole hajuakaan. Sellainen keskinäinen luottamus näiden kahden pallillisen välillä näkyy vahvasti. Itse huomaan olevani tiukempi kasvattaja mitä mies. Minulla on sohvat paikkoja minne Eetulla ei ole asiaa ja makuuhuoneen olen myös halunnut pitää koiravapaana alueena. Välillä tosin olen löytänyt Eetun nukkumasta makuuhuoneen lattialle hylättyjen vaatekasojen päältä.. Onnea Eetu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti